Air Finlandian lento Las Palmas - Helsinki 14.1.2012
Jotenkin olin ollut siinä luulossa, että tilkka vettä olisi asia, joka suomalaisessa systeemissä ei olisi ongelma... Siitä ei tulisikaan ongelmaa... Olin väärässä. Miten väärässä olinkaan!
Tammikuinen lauantai-ilta, paluulento Kanarialta Härmään.
Skippaan lentokoneaterian sen kalliin hinnan ja huonon laadun vuoksi, ja pärjäilen omilla eväillä. Pieni punkkupullo oman sämpyläni kanssa, siinä ainoa tilaukseni. Huono asiakas!
Siinä vaiheessa kun lennolla ruokailu -härdelli, tax-free -myynti ja muut kuviot ovat ohi, tuntuu että jano pahenee aivan kestämättömäksi.
Vielä olisi pari tuntia lentoaikaa jäljellä...
Sinnitellään vielä eteenpäin... Mutta... Ei kestä! Vettä on saatava!
Samassa lentoemäntä painelee ohitse.
Tiedustelen: "Voisinko saada huikan vettä?".
Vastaus: "Meillä on vettä myynnissä, kaksi euroa pullo!".
Ohhoh! Tämähän on kylmää kyytiä!
Totean, jotta antaa olla.
Ei kulu kuin minuutti, niin sama lentoemäntä, käväistyään koneen taka-osassa, kävelee taas ohitseni - viemään lasillista vettä kymmenen metrin päässä edessäni istuvalle henkilölle.
Ahaa! Vai sillä lailla! Vesihuikan tarjoilu tällä lennolla perustuukin - pärstäkertoimeen!
Jano yltyy yltymistään - ei perkele, tämä ei ole enää normaalia. Johtuukohan tämä osittain tuosta Kanarialla ilmassa olleesta hienonhienosta Afrikan hiekasta?
Pakko nousta ja lähteä kerjuureissulle, veden perään.
Koneen takaosan "keittiössä" kolme (3) lentoemäntää seisoskelevat keskenään lätisemässä. Töitä heillä ei siis enää ole, kellokin lähenee puoltayötä.
Esitän jälleen asiani.
"Niin, meillä on pieniä vesipulloja MYYNNISSÄ, kaksi euroa pullo. Mutta voi voi kun kassamme olemme jo laskeneet, emme voi enää myydä mitään".
Huomaan edessäni noin puolentoista metrin päässä seisovan lentoemännän vieressä, hyllyllä, ison puolentoista litran vesipullon. Avattuna.
Tiedustelen, mikä pullo tuo sitten on? Enkö voisi saada siitä yhtä huikkaa?
"Ei, kun se on MEIDÄN vesipullomme".
Aha.
Täältäkään ei siis saa vettä. Vettä kyllä on, mutta sitä ei myydä, eikä yhtä vesihuikkaa avatusta vesipullosta myöskään anneta. Kas kun kassa on jo laskettu, ja avattu vesipullo on HENKILÖKUNNAN OMAA VETTÄ.
Asia selvä. Harvinaisen selvä!!!
Siis takaisin istumaan, turhalta vedenkerjuu -reissulta.
Mutta nyt ei enää kestä. Vettä on PAKKO SAADA!!!!
Siis vielä yhdelle yritykselle veden perään. Tällä kertaa koneen etuosaan. Tärppäisiköhän siellä?
Nyt on tilanne todella sellainen, että vettä ON SAATAVA. Maksoi mitä maksoi!
Koneen etuosan henkilökunnan tiloista löytyy kaksi lentoemoa. Hommat heiltäkin ovat jo ohi. Toinen laskee kolikkokassaa, toinen vain seisoskelee. Kello on jo yli keskiyön.
"Saisinko huikan vettä? Jano on kova, en kestä melkein kolmea tuntia perille Seutulaan saakka."
"Niin, meillä on MYYNNISSÄ vettä. Tällaisissa pienissä pulloissa, kaksi euroa pullo".
Ostan vesipullon. Muuta vaihtoehtoa ei enää ole.
Koville otti!
Pitkälti yli puoli vuosisataa piti Härmässä asustella, kunnes valkeni että vesihörpyn saaminen on näin kovan väännön takana. Aina oppii uutta!
Tämä siis Suomessa, Tuhansien Järvien Maassa, jonka järvistä ison osan vesi on jopa sinällään juomakelpoista. Kraanavesikin on säännönmukaisesti parempilaatuista kuin nuo hullutukset, pullotetut vedet. Ja ilmaista! Saatavuus käytännössä rajaton!
Mutta ei. Air Finlandian lennolla ei siis voi olla vesipänikkää, josta vesihuikan janoon nääntyvälle asiakkaalle voisi ilman sen suurempia pulinoita jouhevasti antaa. Ei, ei, ei!
Asiasta on onnistettu värkkäämään ONGELMA - moninkertainen ONGELMA!
Onnea, Suomi!
-
Vertailun vuoksi kokemus samalta reissulta, Puerto Ricosta:
Eräänä iltana ihan alussa Puerto Calmassa kova jano. Ei kun alas respaan kysymään, lieneekö paikallinen kraanavesi juomakelpoista. Ei ole.
Jaha, lähdetäänpä ostarille muutaman sadan metrin päähän hakemaan vettä. Mihin saakka kaupat muuten ovat auki?
"Ei teidän tarvitse sinne asti mennä. Meillä olisi tässä tämmöisia viiden (5) litran pänikkiä. Hinta on euron."
Ei kun kaivamaan kuvetta. Harmi, löytyy vain kahdenkymmen egen seteli.
"Never mind! Maksakaa sitten joskus! Pagare manana!"
Näin käy siis vesihuolto vanhassa turismimaassa, Espanjassa. Ero härmäläiseen systeemiin on kuin yöllä ja päivällä.
Siis nimenomaan asenne-ero. Toki onhan hintaerokin kaksikymmenkertainen tuohon paluumatkalla lentokoneessa vaadittuun!
Juttuhan menee niin, että jos suomalaiselle - eritoten suomalaiselle naisporukalle - annetaan jonkinlainen "ohjesääntö", viilataan sitä pilkkua sitten ihan loppuun asti. Terve järki katoaa kuvioista välittömästi.
Paskantärkeys huipussaan!
-
Toinen esimerkki:
Lento Phuketiin - niinikään Finnmatkoilta ostettu - maaliskuussa samana vuonna 2012.
Kone ja matkustamohenkilökunta ovat brittejä, Thompson Airin väkeä.
Loistavaa!
Mulla on paikka viimeisellä rivillä koneen takana, aivan sen pienen "keittiön" vieressä.
Kaikki toimii sutjakkaasti, kuten brittien kanssa yleensäkin.
Sitäpaitsi tällä lennolla tarjotaan Phuketiin lähestyttäessä pieni aamupala tasapuolisesti kaikille - meillekin, jotka emme aterioita ole tilanneet. Kanarian -lennolla siis ei herunut edes vesihuikkaa.
Järjestyshäiriöitä koneessa ei ole, varmaankin kiitos brittihenkilökunnan jouhevan asenteen.
Porukkaa lappaa keittiössä hakemassa drinkkiä pitkin lentoa. Läppä lentää brittiemojen kanssa. Nauru raikaa.
Suomalaiset emothan pitävät tiukasti kiinni "reviireistään" ja minuutilleen aikataulutetuista "palveluvuoroistaan". Ei tule kysymykseen, että "työajan ja -paikan ulkopuolella" minkäänlainen asiointi olisi mahdollista. Puhumattakaan siitä, että matkustajat kävisivät keittiössä ostoksilla ja jutustelemassa.
Se "turvalllisuus, se "turvallisuus", nimittäin.
Ei silti, mitä ihmeen jutustelemista noiden suomalaisten emojen kanssa edes olisikaan?
(Phuket 17.3.2012)
LOISTAVA UUTINEN!
Air Finlandia konkurssissa!
Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa!
Tätä on odotettu - tämä pelasti päiväni!
Siis oikeudenmukaisuutta sittenkin on olemassa!
Naurattaa kovasti, kun henkilökuntaa haastatellaan lehdissä. He ovat kuulemma "shokissa".
"Tämä tuli niin yllättäen".
"Saivat lehdistä lukea asiasta".
Voi Pyhä Sylvi sentään noita suomalaisia duunareita!
Mestauspaikalle talutetaan lieassa. Sokeita, märkiä pässejä. Mitä nyt vähän määkivät.
Konkkaan vaan, koko firma!
Työttömyyskortistoon vaan, koko porukka!
Valtio sitten ottaa lisää velkaa noidenkin kulujen hoitoon...
Sopii mulle!
(Karlstad 27.6.2012)
http://www.arcticparadise.fi/
